Äidinäidin jälkipolvi kokoontui kesän aluksi ensimmäiseen klaanitapaamiseen. Juhlava paikka vaati arvoisensa asut. Omaa pukua tehdessä mietin, voiko ruskeasta tulla juhlava? Ehkä juhlavuus onkin kiinni mallista, ei väristä.



Juhlava ruskea
Oma malli
Materiaali on verhokangasta, joka selluloosan ja keinokuidun yhdistelmänä soveltui polttopainoon. Hameen tummat kukat on polttopainettu, vaaleat etsattu. Alushame on taftia. Hame valmistui jo viime keväänä.
Jakun mallin kokeilin myös jo vuosi sitten. Nyt oli helppo leikata ja huristella jakku kokoon.


Lasten asuja yhdisti pinkki. Myös isin solmio sointui kokonaisuuteen. Vain minä olin eriparia.



Herrasmies pinkissä
Stugen asu lähti hatusta, joka löytyi mallinvakoiluretkellä. Paita on puuvillaelastaania, kaava kevään Ottobresta pienin muutoksin. Housut olen aiemmin tuunannut naisten kirppishousuista. Mustavalkoisiin skeittareihin vaihdettiin vielä pinkit nauhat.




Teinin pikkumusta
Tuisku epäili etukäteen, ettei äiti osaa tehdä juhlavaatteita. Parhaani ainakin yritin.
Mekko on rimpsuneuletta, joka palalaatikkoversiona maksoi kolmasosan pakkakankaasta. Olkaimien paljetit jäävät neuleen alle piiloon. Mekko on vuoritettu liukkaalla neuloksella, jota myös löytyi paloista.
Hartianlämmitin on Garnstudion sivuilta, Axelvärmare. Lankana Kitten Mohair, 50g, 4,5mm puikot.



Leggingsit löysin kirpparilta, kaipasivat vain hieman kavennusta. Metallinhohto tekee niistä aika rokit.
Pinkit nauhat täydentävät kokonaisuuden.